"Man only needs a knife and a dream"
"My home is where my backpack is"

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Talvipakkasilla

Olimme kahden ystäväni kanssa eräilemässä 29.11-1.12 Nuuksiossa. Tämä oli taas niitä reissuja kun unohdin ottaa kamerani mukaan, joten tältä reissulta ei ole kuin pari kuvaa.

Pakkasimme kamat torstai-iltana ja lähdimme matkaan perjantaina heti koulusta päästyämme. Silti bussista ulos astuessamme, pimeys oli jo laskeutunut yllemme. Ystäväni Joona halusi kävellä pimeässä ilman lamppuja, ja vastahakoisena seurasimme Joonaa pimeään metsään. Valokielto kuitenkin loppui lyhyeen, kun edestäni kuului vaimea tomähdys ja voihkaisu: "Oih!". Retkenjohtaja Joona oli tippunut puolimetrisen kielekkeen reunalta sammalmättäälle. Nyt hänkin suostui käyttämään taskulamppuja.

Tunnin tarvoimme yli soiden ja läpi ryteikköjen, kukkulalta toiselle kivuten. Lopulta saavuimme Iso-Antiaksen rannalle ja päätimme yöpyä siinä. Pystytimme laavuvaatteistamme majoitteen ja teimme tulet. Lämmitimme hieman ruokaa ja kylmissämme mutta kylläisinä ryömimme makuupussiemme suojaan.

Hytisimme kylmissämme koko yön, ja lopulta, pitkän yön päätteeksi, aamu päätti valjeta yllemme. Väsyneinä ja kylmissämme nousimme vastahakoisesti kylmään aamuun, pakkasimme kamamme ja söimme leivät lennosta, jatkaessamme matkaamme.


Aamuruskoinen järvenjää, Iso-Antias



Aamun sarastaessa näimme miltä nuotipaikkamme näytti.

Lauantaina kävelimme n. neljä tuntia. Rymysimme läpi ryteikköjen, ylitimme jokia ja soita sekä kipusimme monet kalliot ylös ja alas. Lopulta tulimme määränpäähämme, Pöksynhaaran rannalle.
Etsimme sopivan paikan mihin rakentaa havulaavumme. Lopulta löysimme sen ja aloimme etsimään sopivia riukuja sekä oksia. Rakensimme laavuamme pari tuntia, ja aloimme tekemään tulia saadaksemme päivän toisen aterian lämmitettyä.

Matkan varrella ollut lampi.

Havulaavumme

Nuotiopaikkamme Pöksyhaaran rannalla.
Toisen yömme nukuimme oikein makoisasti pakkasen hellitäessä. Olimme myös lisänneet vaatteita sitten viime yön. Sunnuntain aamu valkeni, ja heräsimme vesipisaroiden tippuessa kasvoillemme. Pakkanen oli poissa.

Pakkasimme kamat kaikessa rauhassa ja söimme leivät. Syötyämme otimme suunnan kohti Takalaa, ja siellä olevaa bussipysäkkiä. Reissu ei kuitenkaan olisi vielä ohi, sillä kotimatkakin voi olla seikkailu :) Ja pitihän varusteet kuivattaa, pestä ja muutenkin huoltaa!

Kuvat: Joona Lukkari

2 kommenttia:

  1. Huih kun oli jännä aloitus :)
    Varmasti oli mukava reissu, hienoa kundit!

    VastaaPoista
  2. Kiva oli lukea miten eräily nuorilta miehiltä sujuu :)

    VastaaPoista