Kokemusta kalastamassa

"No tuliko mitään?"

"No tuli tuli. Kokemusta nimittäin!"

Menimme kahden ystäväni kanssa Nuuksioon 9.-11.5. viettämään rentouttavaa viikonloppua.

Pakkasimme tavarat jo torstai-iltana, jotta pääsisimme perjantaina lähtemään heti koulupäivän päätyttyä. Lampien ollessa sulat, päätimme pakata myös virvelit mukaamme, joten lähdimme kolmistaan Motonetiin ostamaan siimaa, (halpoja) vieheitä sekä teleskooppivavat.

Perjantaina lähdimme juoksujalkaa kouluistamme, ja riensimme yhdessä Espoon keskukseen. Sieltä ostimme reissueväämme, menimme bussiin ja hyppäsimme ulos Nuuksionpäässä. Suuntasimme kohti Urja-järveä. Kävelimme pari tuntia hirveässä sateessa, mutta omaksikin yllätykseksemme huomasimme ettei sade haitannut meitä. Pitäessämme ripeää tahtia yllä, pysyimme lämpiminä, eikä sade juurikaan päässyt villapaitani läpi kastelemaan aluspaitaani, joten korpimoraalini pysyi yllä koko matkan ajan, kunnes tarppia pystyttäessämme kylmä pääsi kaluamaan luitani. Äkkiä siis tarppi pystyyn, kamat sen alle, ja vaatteiden vaihto. Menimme läheisille kahdelle lammelle vielä kalaan sinä iltana. Vaikkei tärpännyt, niin ainakin nukutti hyvin sen jälkeen.

Virvelin asettelua ja ruokien pakkaamista kaupassa

Valmiina metsään!

Ensimmäisen yön majoitteemme

Lauantai-aamuna heräilimme kosteaan aamuun... Enää ei satanut, mutta metsä oli märkä ja vaatteemme kosteita. Lopulta päätimme ryömiä ulos makuupusseistamme ja pukea kosteat vaatteemme. Puettuamme päälle, ja noustuamme ylös, huomasimme kuinka upealta tämä paikak näyttikään aamun haikessa valossa.

Aamuinen lampi

Tuukka pakkaa makuupussiaan

Sisältä kosteat saappaani odottavat jalkaan pistämistä

Joona kaivaa leipää rinkastaan

  Maisemia hetken ihailtuamme teimme itsellemme herkkulliset ja täyttävät aamiasleivät ja pakkasimme tavaramme. Olimme taas valmiita lähtemään


 Otimme suunnan kaakkoon, kohti Urjaa, sillä emme edellisiltana olleet päässeet sinne asti vaan jääneet eräälle läheiselle lammelle. Pian tulimmekin uudelle metsälammelle, nimeltä Karjakaivo ja jäimme sen rannalle kalaan, siirtyen pikkuhiljaa rantoja pitkin sen itäpuolella olevalle Lehmänämpärille, josta löysimme UPEAN paikan, jossa mielikuvituksemme alkoi lentämään; kuvittelimme itsemme keskiajalle, Keski-Maahan ja ties minne, sillä niin upeata siellä oli! Suorastaan, noh... ANTAA KUVIEN PUHUA PUOLESTAAN!

Lehmänämpäri

Portaat joita pitkin laskeuduimme tähän mielikuvitusta kutittelevaan pyhättöön

Jäi ikävä tätä paikkaa...

 

Kallo ja lyhty

Saunan kiuas

Poijjaat haaveileepi

Evästauko saunassa

Jäimme laiturille kalaan mutta pian kyllästyimme kun koko päivänä ei ollut tullut sintin sinttiä, vain yksi hauen näykkäisy, joten päätimme pitää evästauon vatsojemme muristessa taustalla. Kesken evästaukomme portaita laskeutui vanhempi herrasmies, ja tuli kertomaan meille, että tämä paikka on yksityisaluetta. evästaukoamme taas pidimme (teltta)saunan lauteilla. Pahoittelimme ettemme olleet huomanneet "Yksityinen"-kylttiä kalliossa ja olimme jo lähdössä, kun hän lausui sydäntä lämmittävät sanat: "Mutta mitään ongelmaahan ei ole, kun kyseessä on tuollaisia reippaita nuoria miehiä, jotka osaavat jättää paikat siistiin kuntoon".

Söimme siis leipämme loppuun kaikessa rauhassa. Olimme juuri lähdössä kun paikalle saapui lisää porukkaa - he olivat sopineet päiväkahvit alueen isännän kanssa, joten toivotimme hyviä kahvitteluja ja jatkoimme matkaamme kohti Urjaa, jonka pitäisi olla kallion toisella puolen.

Saavuimmekin Urjalle heti kohta ja jäimme sen rannoille kalaan. Haukia näkyi paljon mutta vieläkään ei napannut kiinni. Joonalla oli iskenyt kova kurkkukipu edellisiltana ja nyt hänellä oli heikko olo eikä ruokakaan maistunut, joten päätimme leiriytyä nopeasti. Kiipesimme hieman ylöspäin, pois rannasta ja päätimme pystyttää leirin. Joona mittasi kuumeensa, ja kyllähän sitä oli 38,6 astetta. Annoimme siis hänelle Buranaa ja kuumeen hieman laskiessa pystytimme tarpin, katselimme huomista reittiä, teimme tulet ja siinä valmistimme ruoat.

Joona ihmettelee

Huomisen reitin suunnittelua

Teimme Tuukan kanssa polttopuita

Puita hakatessa tuli kuuma

"Hyvää treeniä!", Tuukka nauraa

Polttopuita

Lopulta saimme tulet tehtyä, ja pian alkaisimme valmistamaan kasvis-risottoa (kun kalaa ei nyt tullut)

Sunnuntai-aamuna Joona joutui odottamaan pari tuntia, koska ei saanut unta olleessaan kipeä mutta minä ja Tuukka nukuimme silti. Heräsimme kuitenki lopulta Joonan hoputtaessa meitä pukemaan päällemme. Puimme Tuukan kanssa, hoidimme aamutoimet ja pistimme majoitteemme kasaan. Pakkasimme tavarat, jaoimme Tuukan kanssa viimeiset leipämme, kinkkumme ja juustomme sekä voimme ja teimme massiiviset aamiaisleivät itsellemme. Heitimme matkan aikana reilusti keventyneet reppumme selkään ja leipiämme mutustellen lähdimme seuraamaan Joonaa.

Kävelimme muutaman kilometrin, kunnes saavuimme pienelle purolle joka laski pieneen metsälampeen.  Jäimme puronvarteen syömään leivät loppuun, sillä samanaikainen kävely ja syöminen tuotti nielemisvaikeuksia hengästyessämme ylämäissä. Täytimme vesipulloni raikkaassa purossa ja söimme rauhassa loppuun. Sitten jatkoimme matkaa kunnes saavuimme bussipysäkille, joka oli täynnä partiolaisia. Heidän kanssaan nousimme bussiin, joka sekin oli täynnä partiolaisia.
Istuimme siis reppujemme päällä bussin keskikäytävällä, koska tilaa ei muualla ollut.

Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin Helsinkiin Joonan suunnatessa suoraan lääkäriin.
Lääkärissä hänellä todettiin olevan streptokokki-bakteerin aiheuttama mätäpaise kurkussa - onneksi siis tultiin pois metsästä, sillä siihen voi kuolla!

Joona sai antibiootit ja voi taas hyvin :)